Kääpiöpinsereiden Bettyn ja Sanin puuhasteluja.
29.1.2012 Kuva
Sani osallistui 10.9. yhdelle agilityradalle, jossa tehtiin ratavirheetön suoritus, mutta ihanneaika ylittyi 1,48 sekuntia.
Tuloksena siis 1,48, sijoitus 3./5.
Vauhtia pitäisi siis saada jonkin verran lisää, että päästäisiin metsästämään LUVA-tuloksia!
Sunnuntaina 28.8.2011 Sani oli ilmoitettu virallisiin agilitykilpailuihin Hyvinkäälle, sillä kisoissa ratkaistiin kääpiöpinsereiden agilityn rotumestaruudet. Sani siis osallistui mini 1-luokkaan, edellisestä kisastartistahan oli kulunut lähes kolme vuotta.
Aamulla ensimmäisenä oli agilityrata, jossa Sani esiintyikin edukseen tehden virheettömän suorituksen. Aika ei kuitenkaan riittänyt aivan ihanneajan alitukseen ja tulokseksi tuli 0,73. Tällä sijoituttiin luokassamme kuudensiksi (yhteensä 21 osallistujaa).
Toisena oli vuorossa hyppyrata, jossa Sani meni pätkittäin loistavasti, mutta harmillisesti kahdella hyppyesteellä tapahtui kielto. Kielloista ja muutamasta haisteluhetkestä johtuen ihanneaika ylittyi 4,28 sekuntia. Tuloksella 14,28 Sanin sijoitus oli luokassa 7 (yhteensä 21 osallistujaa).
Agi- ja hyppyradan yhteistuloksella 15,01 Sani sijoittui kääpiöpinsereiden rotumestaruuksissa 1-luokassa sijalle 2. 1-luokassa oli mukana 4 kääpiöpinserikoirakkoa.
Agilityseuramme järjesti ennen kesätaukoa agilityn harjoituskisat. Sani suoritti sekä möllien että kisaavien radan melko mukavati kuumasta säästä huolimatta. Mölliradalta tuli ensin 5 virhepistettä rimaan törmäämisen seurauksena (jonka jälkeen Sani kaatui selälleen) ja sen jälkeen kielto, koska piti varmistaa, että koira on kunnossa törmäämisen jälkeen. Kokonaistulos oli 11,47 ihanneajan ylityksen johdosta. Kisaavien radallakin Sanilla oli mukavasti vauhtia. Keppien aloituksessa oli ongelmia, joten siitä saatiin 5 ja ihanneaika ylittyi 1,1 s (tulos 6,10).
Sani on saanut hieman enemmän vauhtia steriloinnin jälkeen ja se jaksaa jo keskittyä pitkiinkin ratoihin ilman maan haistelua. Palkkaus on vaihdettu makupaloista vinkuleluun, josta Sani tuntuu pitävän kovasti. Hyppyesteetkin tuntuvat menevän melko hyvin, eikä Sani juurikaan niitä enää kierrä. Hyppytekniikassa olisi kyllä edelleen parannettavaa...
Tässä Sanin kuvia kisoista:
Kiireesti ylös kaatumisen jälkeen :)
Alla olevat kuvat C: Sarianne Björklund
Viime perjantaina laitettiin Sanin lisääntymistoiminnot telakalle sterilisaation myötä. Aika näyttää johtuiko Sanin vetelyys ja pissausongelmat hormoneista vai jostakin muusta. Leikkaus meni hyvin ja toipuminen näyttää tapahtuvan nopeasti.
Omistajakin on aktivoitunut tänä vuonna sen verran, että on suorittanut MH-kuvauksen C-toimihenkilökurssin hyväksytysti. Tarkoitus olisi päästä "pelottelemaan" koiria MH-kuvauksiin tässä lähiaikoina.
Betty kävi 21.2.2011 perusteellisessa hampaiden tarkastuksessa ja hoidossa. Suussa oli jo päässyt hammaskivet ja ientulehdukset mellastamaan, joten hampaat putsattiin. Koko suu myös röntgenkuvattiin, jotta nähtäisiin mitä muutamalle tippuneelle hampaalle on tapahtunut ja löydöksenä tuli diagnoosi hampaiden syöpymätauti, joka lähteen mukaan pitäisi olla harvinainen koirilla. Mutta Bettyhän on muutenkin ainutlaatuinen tapaus tai sitten kääpiöpinserit onkin jalostettu kissoista 
Bettyn suusta poistettiin kirurgisesti 4 hammasta (osasta näkyvä osa oli jo tippunut). Hammassyöpymiä ei voi ehkäistä ja se on etenevä tauti, joten jatkossa suu täytyy tarkastaa vuosittain ja poistaa mahdolliset syöpymään alkaneet hampaat.
Bettyn operaatio sujui ongelmitta (lukuunottamatta alentunutta ruumiinlämpöä), mutta mummun pää meni selvästi sekaisin sille annetuista opiaattipohjaisista lääkkeistä ja Betty "viihdytti" eläinklinikan väkeä huutamalla hysteerisesti suoraa huutoa noin tunnin ajan herättyään. Samalla Bettyn alentunutta ruumiinlämpöä nostettiin lämpöpeitteellä.
Sanille on varattu strerilisaatio maaliskuun puoleenväliin. Toivotaan että Sanin "The Bitch" -asenne tasoittuu leikkauksen myötä ja kaivattua iloisuutta tulisi myös agilityn treenaamiseen. Agitreeneissä Sani ei juuri ole lainkaan talven aikana käynyt, johtuen ohjaajan motivaation puutteesta (/laiskuudesta).
Kun ikää oli kertynyt plakkariin Bettylle jo 12-vuotta, oli aika suunnata eläinlääkäriin katsastukseen. Mitään vaivaa sinänsä Bettylle ei ole ilmaantunut, ehkäpä hieman lisääntynyttä juomista ja näppyjä siellä täällä.
Kun Betty oli tutustunut lääkäriin, päästiin aloittamaan tutkimukset. Betty sai kehuja loistavasta käytösestä, vaikka hieman mummua jännitti olla lääkärin pöydällä. Ensin kyseltiin perustiedot ruoan maistumisesta, sisäsiisteydestä ja yleisestä kunnosta; kympin tyttö näiltä osin!
Sydämestä ei löytynyt useampaan kertaan kuultunakaan vanhoille koirille tyypillistä sivuääntä. Mitään muita paukamia ei löytynyt kuin lavassa oleva luomimainen näppy, joka tällä viikolla hieman repeytyi ja vuoti verta. Hampaisto on jo hieman iän mötä harventunut välihampaiden osalta ja hammaskiveäkin kertynyt, joten uusi aika varattiin hammaslääkärille.
Seuraavaksi otettiin verinäyte maksa-arvojen kontrolloimiseksi, koska niiissä on muutama vuosi takaperin ollut pienesti koholla oleva ALAT-arvo. Näin oli nytkin ja ALAT on kaksinkertainen viitearvoihin nähden. Valko- ja punasolujen määrät sekä kokonaiseproteiinit olivat normaalit. Maksa-arvot voivat olla koholla korkeasta iästä johtuen, joten asiaa seurataan ja tarkempia tutkimuksia tehdään tarvittaessa.
Myöhemmin keväällä mummultakin on taas aika tarkastaa näkimien kunto ja selvittää onko kaihi silmissä edennyt.
"Moi, mä oon Betty,..."
"mutta oikeesti mä en näytä enää tuolta, sillä tulin tähän maailmaan 12 vuotta sitten. Nyt kuonoani kaunistaa hopeasävy..."
"...ja osaan jo ottaa elämän aika rennostikin."
28.1.2011 Betty 12-vuotta
Kotiveltä valtavat onnittelut nuorekkaalle mummulle!
PS. Toi meidän uusi kaveri on "Kajaanin mummolan Mirre kakkonen" eli Missu-kissa.
Käväistiin Sanin kanssa pitkästä aikaa ohjatuissa treeneissä, kun seuramme järjesti koulutusta Anna Oreniuksen opissa 5.12.2010.
Harjoituksena oli meille melko haastava rata, mutta Sani suoriutui hyvin radasta, kun se tehtiin pienissä pätkissä ja palkkasin usein. Vauhtiakin oli tällä kertaa mukavasti ja hyppyesteet ei tuottaneet hankaluuksia. Muutaman kerran Sani ehti myös maata haistelemaan kesken suorituksen.
Kotiläksyksi saatiin vauhdin parantamista palkkauksen avulla, ohjaustekniikoiden kertausta ja palkkaamista tarpeeksi usein.
Sunnuntaina 19.9. pääsimme Sanin kanssa edustustehtäviin, kun Suomen kääpiöpinserit ry lähetti 3 joukkuetta agilityn piirinmestaruuskisoihin. "Oikeissa" kisoissa ei ollakaan Sanin kanssa lähes kahteen vuoteen käyty, joten jännitys oli melkoinen (tosin joukkuekilpailu on myös epävirallinen). Joukkuerata vaikutti myös hankalammalta kuin 1-luokan radat yleensä.
Sani kisasi joukkueensa kolmoskoirana ja koska 2 ensimmäistä joukkueen suoritusta olivat päätyneet hylkäykseen, ei meidän joukkueella ollut enää mahdollisuutta sijoittua kisassa. Kaikesta huolimatta lähdimme Sanin kanssa radalle tekemään mahdollisimman hyvää suoritusta.
Rata meni melko mukavasti, vaikkakin edelleenkään Sani ei pidä hyppyesteiden hyppäämisestä, joten se käytännössä pysähtyi joka toisen hyppyesteen taakse. Kuitenkaan tuomarina toiminut Anne Savioja ei tulkinnut näitä kaikkia kieltäytymisiksi, vaan antoi vain 5 virhepistettä yhdestä kiellosta. Aikaa Sanilla kului radan suorittamiseen 11,74 sekuntia yli ihanneajan. Lopputulos siis 16,74 virhepistettä.
Virhepisteistä huolimatta ole tyytyväinen Sanin suoriutumiseen radalla, koska se ei kertaakaan pysähtynyt haistelemaan maata tai tehnyt muutakaan typerää. Hyppyesteet pitäisi saada vain jollakin keinolla mukavammaksi, jotta turhia kieltoja ei tulisi ja radan suorittaminen ihanneajassa onnistuisi.
Tästä kokemuksesta rohkaistuneena saatammepa vielä joskus osallistua aivan virallisiinkin kisoihin Sanin kanssa :)
Kaksi muuta kääpiöpinserijoukkuetta saivat tuloksen ja sijoittuivat sijoille 7. ja 8.
Video Sanin radasta Youtubessa.
Viime torstaina seura järjesti pienimuotoiset mölliagililitykisat ja osallistuttiin Bettyn ja Sanin kanssa niihin. Sekä möllit että kilpailevat tekivät saman radan aikatasoituksella. Betty oli vuorossa ensin ja rata sujui fiilistellen, kuten veteraaniagiliitäjän kanssa kuuluukin. Tulokseksi tuli kahden kiellon ansiosta 10 + muutama sekunti yliaikaa. Sani yllätti positiivisesti aloittamalla radan vauhdikkaasti, mutta huolimattoman ohjaajan takia esteellä 7 tapahtui kielto. Esteen nro 10 kohdalla Sani tosin ajatteli, että tässä kohtaa kuuluisi saada jo nakkia ja lähes pysähtyi esteen taakse, mutta kieltoa ei kuitenkaan siitä saatu. Yliaikaa tuli noin 5 sekuntia, koska alun innokkuus ei aivan riittänyt loppuun asti. Sani kuitenkin on parin viime viikon aikana mennyt agia reippaammin kuin aikoihin ja kisassakaan se ei yrittänyt lähteä haistelemaan kenttää. Ehkäpä tauot ja hyvin vähäinen treenaaminen on palauttanut Sanin (ja ohjaajan) innokkuuden lajiin. Bettyn sijoitus oli kisassa 3./4. ja Sanin 2./4.
Eilen illalla käytiin koirien kanssa kävelemässä Paloheinän lenkkipoluilla. Lenkki sujui mukavasti, mutta kotimatkalla ostettujen jäätelöjen syönti jäi kesken, kun huomasin Sanin hankaavan auton takapenkillä kovasti naamaansa. Kun Sani nosti päätään, oli näky kamala: Sanin silmien ympärys ja kuono olivat täysin turvonneet ja kääpiöpinserin olemus oli vaihtunut sharpeiksi. Myös selässä oli pieniä paukamia.
Koska lähellä ei ollut aukiolevaa apteekkia ja kyypakkaus oli jäänyt kotiin, soitettiin päivystävälle eläinlääkärille Aistiin ja lähdettiin viemään Sania lääkäriin. Siellä useiden yritystenkään jälkeen Sanille ei saatu kanyyliä suoneen, niin kortisonipiikki laitettiin nahan alle. Jonkin ajan päästä turvotus alkoikin laskea. Mukaan saatiin myös kortisonikuuriresepti.
Jokin lenkillä oli aiheuttanut Sanille yliherkkyysreaktion. Mahdollisesti jopa hyttysen pistot olivat syynä reaktioon. Kyyn pureman mahdollisuudestakin eläinlääkäri kysyi, mutta koska koirat olivat koko ajan hihnassa ja kuljimme vain teitä pitkin, purema oli hyvin epätodennäköinen vaihtoehto.
Tänään aamulla Sanin suupielet näyttävät vielä paksuilta, mutta muuten turvotus on laskenut. Sani oli kaikesta huolimatta erittäin reipas ja iloinen potilas ja sai kovasti kehuja hienosta käytöksestään. Sani oli hoitajan mukaan maailman reippain potilas.
Tässä kuva, joka on otettu eläinlääkärillä ennen kortisonia.
Kotona kortisonipiikin jälkeen:
1 1/2 vuorokautta turpoamisen jälkeen:
Tänään oli ulkona niin ihana ilma, että täytyi kaivaa kamera esiin ja kuvata hieman koiria.
Pääsiäinen on jo ohi, mutta vielä on muistissa pääsiäistä ennen tapahtunut Sanin pääsiäisyllätys.
Nimittäin koirat olivat aloittaneet pääsiäisloman jo ennen minua, pääsiäistä edeltävänä viikonloppuna, ja olivat siis Kainuussa. Betty ja Sani olivat jääneet noin tunniksi keskenään sisälle ja ihmisten palatessa, löytyi Sani tonkimasta jotain muovipussia. Selvisi että Sani oli löytänyt pääsiäiseksi ostetut suklaamunat ja oli herkutellut niitä noin neljä kappaletta. Koska suklaa on myrkyllistä koirille, nousi pintaan pieni paniikki, että mitenkähän Sanille käy. Hetken päästä Sani oli jo näyttänyt huonovointiselta ja kipuiselta ja lisäksi sille annettiin pieni määrä suolaa suuhun, jotta suklaat tulisi ulos. Temppu toimikin kuulemma yllättävän hyvin, sillä Sani oli oksennellut useasti sekä sisällä että ulkona.
Suklaan syönnistä Sani siis selvisi pahoinvoinnilla ja oli jo seuraavana aamuna oma iloinen itsensä. Betty ei ollut suklaisiin koskenut (/saanut koskea). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun Sani syö jotain sopimatonta niin, että tulee kipeäksi (pari vuotta sitten se sai suolitukoksen herkuteltuaan karkeilla). Jospa sitä vahingoista viisastuneena muistaisi varmistaa joka paikassa, ettei sieltä löydy mitään, mitä Sanin voisi kuvitellakaan syövän. Betty kun ei ole läheskään niin ahne ja kaikkiruokainen kuin Sani.
