28.1.2010 rakas Betty-mummomme täytti 11-vuotta!

Kotiväki onnittelee kypsään ikään ehtinyttä ikinuorta Bettyä!

Eilen saatiin lukea kennelliiton KoiraNetistä Sanin uusi upea nimi, kun Sanin kasvattajan kennelnimi hyväksyttiin. Sanin virallinen nimi kokonaisuudessaan on nyt:

New Limit's Nerissa

alkuperäisen Nerissan sijasta.

Onnitelut vielä Helille kennelnimestä!

Käväistiin viikonloppuna Pohjois-Karjalassa, sillä olin ilmoittanut Sanin Liperiin luonnetestiin.

Tässä tulokset:

Toimintakyky: -1 Pieni
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: -1 Pieni
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +2 Kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +2a Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukausvarma +++

Loppupisteet: +80

Yritän kirjoittaa tarkemman kuvauksen testin kulusta myöhemmin!

Lisäys 4.10.2009:

Tuomarin kommentit Sanista: Sani on mukavan vaatimaton paketti ja se antoi tasapainoisen kuvan itsestään. Sanilla on kaikkea vähän, eikä mikään ominaisuus lyö yli. Sani luottaa emäntäänsä ja ihmisiin. Sani valikoi tilanteet, mihin kannattaa reagoida ja sijaistoiminnoilla hoitaa loput. Sanin ei rotunsa puolesta tarvitsekaan olla mikään suuri sankari tai suojelukoira.

Toimintakyky: Pieni, koska Sanilla on pienesti kaikkea.

Terävyys: Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua, koska ei purrut tuomaria, eikä tehnyt oikeastaan pitään hyökkäystilanteessä. Sani vain otti ystävällisesti silmiä räpytellen hyökänneen tuomarin, ei pelännyt eikä väistänyt lainkaan.

Puolustushalu: Pieni, koska piti hyökkäystilanteessa koko ajan asemansa, mutta ei puolustanut varsinaisesti. Sani taitaa olla liian ihmisystävällinen puolustamaan minua tai itseään hyökkäyksiltä

Taisteluhalu: Pieni, koska Sani ei ollut kiinnostunut leikkimään kepillä tai patukalla. Kelkkaosiossa taisteluhalua kuitenkin näkyi, kun Sani haukkui topakasti lähestyvää kelkkaa.

Hermorakenne: Hieman rauhaton, koska kuormittuu hieman ja kiertää ympyrää ja piippaa. Pysyy kuitenkin koko ajan kasassa, eikä menetä peliään missään tilanteessa.

Temperamentti: Kohtuullisen vilkas, koska Sani oli poissulkeva joissain tilanteissa ja ei ollut kovin reippaasti aina tilanteessa mukana.

Kovuus: Hieman pehmeä, koska Sani kiertää ja väistää tilanteita, mutta se ei haittaa Sanin toimintaa. Sani seisoo koko ajan topakasti omilla jaloillaa, eli on vain hieman pehmeä.

Luoksepäästävyys: Luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen, koska Sani lähestyi tuomaria hieman nöyristellen, mutta ystävällisesti.

Laukausvarma, koska Sani ei tuntunut huomaavan laukauksia lainkaan.

Kesäloma on nyt vietetty ja paluu arkeen on alkanut. Tässä juttuja ja kuvia siitä, miten Bettyn ja Sanin loma sujui.

Aluksi heinäkuun lopulla B&S matkasivat Kajaaniin hoitoon, kun omistajat matkasivat Joensuun kosteiden juhlien jälkeen Berliiniin muutamaksi päiväksi. Berliinissä täytyi tietenkin käydä katsastamassa nähtävyyksiä, kuten...

Televisiotorni

Brandenburgin portti

ja Holokaust-muistomerkki

Myös muuta ihmeellistä tuli nähtyä...

Berliinin karhuja

Berliinin muurin palasia

kaiken kirjavia kerjäläisiä.

Betty ja Sani eivät kaikesta huolimatta saaneet tuliaisia tästä kaupasta,

vaan rottakoirille sopiva tuliainen oli tietenki rotta!

Kajaanista koirat haettuamme suuntasimme kohti Kuusamon Rukaa.

Siellä vietimme viikon...

marjastaen,

vaeltaen (tosin 80 kilometrin karhunkierroksen sijaan käppäilimme kymmenesosan mittaisen päivämatkan)

ja nauttien kauniista luonnosta.

Oulangan kansallispuistossa virtaavaa Kiutaköngäs-koskea kävimme katsomassa ja pakolliset poseerauskuvat otettiin värikallio taustalla:

Betty

Sani

Sani ja Betty.

Kuusamossa törmäsimme myös moniin tälläisiin:

joiden perään olisi Betty ja Sani lähteneet. Paitsi sen yhden, joka säikäytti omistajan pahasti juoksemalla kohti, seuraamalla ja tulemalla noin 1,5 metrin läheisyyteen, jolloin Betty ja Sanikin taisivat saada tarpeekseen porojahdista. Ei näyttänyt se yksisarvinen poro koiria pelkäävän.

Loppuloma vietettiin Kainuussa marjoja poimien, saunoen ja lepäillen.

Tasan 3 vuotta sitten saimme ilmoituksen Sanin kasvattajalta: punainen narttupentu on syntynyt. Juuri se mitä tilattiin. Näin N-pentueen ainoasta punaisesta nartusta tuli Nerissa eli meidän Sani. Kutsumanimi oli tuolloin jo valmiina ja Nerissa-nimen sain valita kasvattajan ehdottamista nimistä. Sani sointui parhaiten juuri Nerissan kanssa, joten se valittiin.

Sani lähettää suuret onnentoivotukset veljilleen ja sisarilleen!

Kiitokset Heli-kasvattajalle "vihastuttavan rakastettavasta" Sanista!

Synttärisankarin tuoreita kuvia luvassa hieman myöhemmin.

Viikonloppuna osallistuttiin Sanin kanssa seuramme agilityleirille. Viikonlopun aikana saimme mukavasti vinkkejä ohjaukseen kouluttajaltamme Lotta Vuorelalta. Lauantain ja sunnuntain treeneissä harjoiteltiin muun muassa pakkovalsseja, välistä vetoja, takaa hyppyjä ja jaakotusta. Treenit sujuivat oikein hyvin Sanilta. Myös muuten leiri oli oikein mukava, mutta rankka. Sunnutaina kotiin päästyämme nukuimmekin illalla makoisasti. Kuvia en muistanut ottaa lainkaan, vaikka kamera oli mukana.

Maanantaina Sani kävi uudestaan fysioterapeutin tarkastuksessa. Olemme tehneet fysioterapeutin ehdottamia harjoituksia kuukauden ajan ja olen yrittänyt vähentää Sanin vetämistä hihnassa, jotta Sani käyttäisi paremmin myös takaosaansa liikkuessaan. Fysioterapeutin mukaan Sani ei tuntunut enää olevan "vain etuosaa" vaan Sani oli selvästi tasapainoisempi ja takaosan hallinta on parantunut. Etuosan leveys oli myös tasaantunut ja Sani seisoi ja liikkui ryhdikkäämmin kuin aiemmin. Rintalihakset eivät olleet enää kireät, mutta selässä oli pientä kireyttä, mikä ei kuitenkaan vaikuta Sanin liikkumiseen. Saimme ohjeeksi jatkaa harjoituksia ja venytyksiä, jotta hyvä kehitys jatkuisi.

Myös agikouluttajamme mielestä Sani hyppää jo paremmin ja käyttää hypätessään paremmin myös takaosaansa. Hyppyjen etäisyyksien ja korkeuden arvioinnissa Sanilla on vielä parantamisen varaa. Jatkamme hyppytekniikkaharjoituksia ja uskon, että Sani oppii hyppäämään vieläkin paremmin. Tärkeintä on kuitenkin, ettei Sanissa ole mitään fyysistä vikaa, mikä aiheuttaisi hyppyongelmat ja että harjoittelu on auttanut takaosan hallinnan parantamiseen.

Eilen lähdettiin viettämään kaunista sunnuntaipäivää Espoon Nuuksion kansallispuistoon. Ajoimme Haukkalammelle, jonne moni muukin pääkaupunkiseutulainen oli suunnannut, parkissa olevien autojen lukumäärästä päätellen.

Valitsimme reitiksi helpohkon 4 kilometrin Haukankierroksen. Sen luvattiin olevan nopea yleiskatsaus kansallispuiston luonnosta. Matkalla nähtiin useita upeita kallioita, lampia ja tietenkin muita patikoijia koirineen. Eväspaikalta tuli otettua muutamia kuviakin, tässä pari kännykällä otettua otosta, koirista tietenkin :)

Sani:

Betty:

Sanin kanssa on pureuduttu hyppyongelmien ratkomiseen ja nyt näyttäisi siltä, ettei harjoituksia olla turhaan tehty.
Olemme harjoittaneet Sanin takaosan hallintaa fysioterapeutin ohjeiden mukaan noin joka toinen päivä. Lisäksi olemme tehneet pari kertaa viikossa hyppytekniikkaharjoituksia.

Eilen agitreeneissä hyppytekniikkaharjoitus meni jo mukavasti. Sani käyttää selvästi paremmin myös takaosaa hypyssä. Lisäksi etäisyyden hahmottamisharjoitus sujui heti ensimmäisellä kerralla mallikkaasti. Saimme kouluttajalta taas uusia hyppytekniikkaharjoituksia opeteltavaksi.

Lisäksi olemme ottaneet asialistalle alastulokontaktien uudelleen opettamisen. Tähän asti Sani on suunnilleen pysähtynyt käskystä kontaktin loppuun, mutta ne on aina otettu "vähän sinnepäin". Ohjaamani alkeisryhmäläiset ovat opettaneet kontaktit namialustan avulla ja koska se näyttää toimivan, niin täytyy kai sitä kouluttajankin käyttää omia opetusmetodejaan :)
Tähän asti ollaan otettu Sanin kanssa tasaisella maalla namialustalle menoa ja siinä pysymistä. Kontaktiesteille namialusta siirretään sitten kun suoritus onnistuu ilman hihnaa tasaisella maalla.

Paikallaolo on taas talven aikana päässyt unohtumaan Sanilta, joten sitäkin olemme taas joutuneet treenaamaan. Kunhan olemme saaneet nämä perusasiat (hypyt, kontaktit ja paikallaolo), voisimme taas alkaa katsella mahdollisia kisoja kesäksi.

Eilen saimme fysioterapeutilla luvan jatkaa agilityn harrastamista kuten tähänkin asti, sillä mitään fyysistä syytä tai vikaa minun (/Sanin) huonoon hyppy- ja juoksutyyliin ei löytynyt.

Menimme siis eilen melko kivaan paikkaan Vantaalle. Siellä minut vastaanotti fysioterapeutti ja 3 opiskelijaa. Ensin katsottiin hieman liikkeitä ulkona ja tuomiona oli leveät liikkeet edessä ja takana, etujalat heittelee ulkokautta eteen, etupainoinen, ei koukista takajalkoja, kyynärnivelet kiertyvät ja takaosan hallinta on heikkoa. Seisoessa ja liikkuessa olen kuulemma aina liiaksi etujalkojen varassa, joten takapään lihakset ovat etupään lihaksistoon verrattuna alikehittyneet.

Sillä välin kun emäntä luetteli agilityssa ilmenneitä hyppyongelmia, sain tutkia sisällä paikkoja. Olin kuulemma todella reipas ja täpäkkä tyttö, kun tutkailin kaikkia erilaisia vempeleitä fysioterapeutin huoneessa.
Fysioterapeutin hämmästykseksi annoin myös tutkia itseni läpikotaisin. Oli kuulemma joutunut kaksi kertaa purruksi, joista toinen oli ollut terrieri ja toinen kääpiöpinseri, joten hän oli jo pelännyt pahinta kuulleessaan kääpiöpinserin tulevan tutkittavaksi. Lihaksistosta ainoastaan rintalihaksista löytyi hieman kireyttä.

Saimme ohjeeksi harjoittaa takaosan lihaksistoa ja hallintaa erilaisin "jumppaliikkein". Näytin fysioterapeutin kanssa hieman mallia emännälle, miten tasapainolaudan, pehmeän alusta ja jalkojen nostelun avulla näitä voisi parantaa. Lihapullan voimin tein kaikki esitetyt liikkeet oikein mallikkaasti ja kaikki ihmettelivät kuinka reippaasti jaksoin vieraiden ihmisten kanssa puuhailla enkä aristellut mitään. Sai emäntä olla minusta ylpeä, kun niin paljon kehuttiin. Parasta oli kuitenkin se, että sain pusutella näitä tarkkailijoita mielin määrin ja ne jopa syöttivät minulle siitä hyvästä lihapullaa. :)

Saimme paljon takaosan hallintaa parantavia kotiharjoituksia, joita alamme tehdä hyppytekniikkaharjoitusten lisäksi. Kuukauden päästä käymme sitten näyttämässä ovatko harjoitukset auttaneet.